Tämä päivä oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut. On ulkoiltu, syöty hyvin, käyty uimassa koko perheen voimalla, vietetty normaalia perhe-elämää, jota voitaisiin ilman rakennusprojektia viettää joka viikonloppu.

Ei sitä enää muistanutkaan, millaista on elää kahden huoltajan taloudessa: Pääkallokeleillä ulkoilessa saatoin kulkea turvallisesti käsikynkässä. Liinun kiukkukohtauksen aikana totesin: "mä en nyt jaksa, tule sinä jatkamaan". Uimahallissa uin ihan oikeasti.  Ja nukkumaanlaittoaikaan makasin sohvalla, sillä: "ISKÄ laittaa minut nukkuu, heippa äiti", Liinu sanoi.

Surettaa kyllä, että tämä kaikki loppuu tähän. Huomenna mies on tontilla aamusta iltaan, minä töissä ja Liinu hoidossa. Sitä se arki on vielä pitkään. Mutta me osataan vielä olla perheenä yhdessä - olin jo pelännyt ihan muuta.