No niin. Täällä on nyt hiihtolomaviikko ja Liinun hoitaja on lomalla. Toki Liinulle olisi ollut tarjolla varahoitopaikkakin, mutta ylivarovaisena (?) vanhempana vein tytön ennemmin jo lauantaina "hiihtolomalle" mummulaan kuin toiselle perhepäivähoitajalle.

Sunnuntaina olin siis täysin vapaa osallistumaan raksahommiin. Ja siellähän sitä oltiin, ekan kerran sitten loppukesän, jolloin olin maalaamassa.

Noh, työt eteni. Nyt vain tuntuu siltä, että hiiren rullan pyörittäminen on jo melkoinen ponnistus. Tämän jälkeen ymmärrän miehen henkistä ja fyysistä väsymystä paljon paremmin.

Autotalli alkaa olla siinä vaiheessa, että työt voi kohdistaa taloon. Onhan toki autotallissakin vielä paljon hommaa, mutta ensisijaisen kiireellisiä töitä on vain pannuhuoneen lattian vesieristys ja pinnoitus. Noiden töiden jälkeen saataisiin lattiaan lämmöt päälle.

Mies tykkäsi, kun tehtiin yhdessä töitä. Kyllä se mustakin oli ihan ok, ihmeen vähillä riidoilla selvittiin. Minä lähinnä kiukuttelin, ja joka kerta, kun kiukuttelin, verensokeri oli alle 3mmol/l. Ilman diabeteksen aiheuttamia mielialan vaihteluja olisin varmaan tooooosi rauhallinen ihminen.

Ihmeen vähillä boluksilla selvisin, kun kulutus oli toista luokkaa kuin näissä toimistotöissä: normaalisti 10g/hh kohden menee miltei 1 yksikkö, eilen vain 0,2 yksikköä, ja siltikin olin hypoilla jatkuvasti. Pakko kyllä säätää basaaliakin tänään reilusti pienemmälle, en enää jaksa jatkuvaa hypoilla oloa. Lääkäri tosin sanoi, että sinä aikana, kun on tarkoitus etsiä oikeaa basaalia, ei kannattaisi käyttää tuollaisia tilapäisiä säätöjä, mutta ei nuo raksapäivät mutenkaan ole mitään esimerkkipäiviä, joiden mukaan säätöjä voisi tehdä.