Toki noista aiemmista kirjoituksista toinen puoli on tottakin. Niitä lukiessa pitää vain yhtälailla ottaa huomioon, että PMS oireisiini kuuluu hyvinkin tiiviisti tietty alakulo...

Eli menkat on kohta loppumaisillaan ja elämä taas normalisoitumassa. Miehen kanssa on keskustelut keskusteltu ja tiettyjen asioiden suhteen on toivottavaa, että kehitystä tapahtuisi. Saapa nähdä.

Esitin kaksi toivetta, joiden odottaisin toteutuvan joka päivä, tosin jo nyt miehen ote lipsuu.
Toivon nimittäin saavani joka ilta iltasuukon. Tämä oli ennen vanhaan meille täysin selvä juttu, koskaan ei käyty nukkumaan pusuttelematta. En oikein tiedä, missä vaiheessa pusuttelu unohtui. Haluaisin kuitenkin pitää siitä kiinni edelleenkin.

Toinen toivomukseni liittyy sekin läheisyyteen: minun pitäisi saada joka päivä "ohimennenhellää". Eli tarkoittaa sellaista kosketusta, silitystä, ehkä suukkoa tai muuta huomiota, jonka mies antaisi ihan vain ohi kulkiessaan. Silloin ennen vanhaan mies aina välillä ohimennen otti vyötäisiltä kiinni, kun tiskasin. Sellainen huomio tuntui ja tuntuu hyvältä. Käsintiskausta meillä ei ole harrastettu enää vuosikausiin, mutta kai noita muitakin "ohimennenhellän" tilaisuuksia olisi ja kai mulla vyötäröäkin on vielä sen verran, että siitä kiinni saisi.

Tiedän olevani hellyyden kerjäläinen, joka janoaa huomiota. Monelle varmasti riittäisi vähempikin. Uskon vain, että jos nuo kaksi asiaa toteutuisi joka päivä, olisin paljon paremmalla tuulella ja elämä soljuisi kaiken kaikkiaan sujuvammin. Eikä toisaalta panos miehen puolelta olisi mitenkään ylitsepääsemätön.
Toisaalta mies sanoo, että malta nyt hetki, anna ajan kulua. On kuulemma yleensä niin väsynyt, ettei jaksa mitään. Tähänkin haluan uskoa, vaikka vaikeaa se onkin, sillä sehän tarkoittaisi sitä, että sen jälkeen, kun talo on valmis, niin sisältä kuin ulkoa ja kun pihat on tehty, meidän suhde roihahtaisi uuteen liekkiin.

Rakennusasioihin mun ei pitäisi ottaa kantaa, ainakaan sen suhteen, mitä siellä milloinkin pitäisi tehdä. Jos ajatellaan kääntäen: eihän mieskään kysele multa, milloin meinaan päihittää tuon pyykkivuoren...
Masentavalta tuntuu vain, että ei ole mitään varmuutta siitä, että asutaanko me vielä ensi joulunakaan uudessa kodissa!? Eikai talon rakennus voi iäisyyksiä kestää, mutta mieheni tuntien, se voi kyllä kestää.