Meidän Liinu innostuu nopsasti, mutta pitkäjännitteisyyttä ei aina riitä. Ei varsinkaan, kun kyseessä on jonkun rutiinihomman tekeminen.

Meidän Liinun äiti innostuu nopsasti, mutta pitkäjännitteisyyttä ei aina riitä. Ei varsinkaan, kun kyseessä on jonkun rutiinihomman tekeminen.

********

Muistatteko, kun vannoin pyhästi, että aloitan tarkan verensokeriseurannan ja sillä tavoin pyrin antamaan tälle vauvahaaveelle siivet.  Niinpä niin. Sitä tarkkuutta ja kirjaamista kesti miltei puoli viikkoa, siis muutaman päivän. Nyt mennään taas vanhallaviisii: Mitataan aamulla, lounaalla ja illalla. Muuten ei juuri muisteta mitata. Tuloksia ei kirjata mihinkään, hiilihydraatit arvioidaan lonkalta.

Taitaisin tarvita kunnon potkun persauksille. Mutta minkäs teet, pieni piru, vai enkelikö tuo lie, kuiskailee olkapäältä: "Älä Hiipu nyt stressaa. Hoitotasapaino on ihan kohtalainen. Kun kerran vauvaa ei ole mahassa, älä ota itsellesi sen enempää painetta kuin on pakko, sitä muutakin puuhaa näyttää sinulla riittävän. Ehdit kyllä säätää verensokerit kuntoon heti, jos raskaustestissä näkyy jotain muutakin kuin kontrolliviivoja."

Oikeassahan tuo on. Sitä tässä vain jää miettimään, onko heittelehtivällä hoitotasapainolla osuutensa siihen, että haikara ei meille päin pesiydy.