Huh, onneksi meillä on talossa vähän toiset tunnelmat kuin viime syksynä. Kesän jälkeen karmaisisi jatkaa ulkohommia niin kuin naapurissa tehdään. Huh ja huih, meillä on katto, seinät ja lämpöä.
Niin, ja lattiaakin (siis ihan sitä lopullista) on alakerrassa jo tosi-tosi paljon. Itse asiassa vain kosteista tiloista puuttuu lattialaatat. Tuntuu tosi hyvältä, että otettiin laattamies töihin. Itse tehden lattiassa olisi vielä tuskin laattaakaan.

Viikonloppu mennee alakertaa viimeistellessä: maali- ja lakkahommissa. Jos vain Liinu tervehtyisi flunssastaan, niin päästäisiin yhdessä koko perhe raksalle. Nuhaista lasta ei sentään sinne tohdi viedä, joten siitä se on kiinni. Yläkerta on kesken, ja pahasti onkin. Levytetty se toki on, mutta tasoittajaa kaivattaisiin kipeästi. Jospa viikonloppuna repeäisi niihinkin hommiin, kun nyt viikolla ei ole sinne toennut.

Ensi viikolla tulisi sitten alakerran kalusteet, karmea määrä komeroa ja kaappia. Pientä näpräystä tiedossa niiden kanssa siis.

Ensi viikolla on taas diabetespoli. Yleensä saan aina näin etukäteen hötkyn, mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Jotenkin tuntuu, että elämä palaa ennalleen vasta sitten, kun asutaan uudessa talossa ja siihen asti voidaan mennä diabeteksen osalta niin kuin mennään. Yhtään en pingota, hoidan sen verran kun jaksan ja yhtään kotikoetulosta ei ole kirjattuna yhtään mihinkään. Saapa nähdä pystynkö käymään lääkärillä vollottamatta...