Ai helvetti, että mua närästää olla töissä. Työt tympäisee, lähinnä kai sen takia, etten tunne tekeväni arvokasta työtä. Jos tekisin listausta siitä, mikä on hyvin ja mikä huonosti, listaus voisi näyttää vaikkapa tältä:

Hyviä puolia ovat:
- Vapaus ja vastuu työtehtävissä, voin organisoida itse omat työni ja päättää missä järjestyksessä mitäkin teen.
- Liukuvat työajat, mahdollisuus joustaa perhetilanteen ja muun elämän mukaan.
- Hyvä palkka (toki enemmänkin rahaa huolisin, mutta sanotaan vaikka niin, että palkkakehitys on ollut ihan hyvä viime vuosina).
- Asema työpaikalla hyvä, inhimillinen esimies
- Iso työnantaja ja hyvät edut sen myötä, kohtalaisen varma työpaikka

 Ja huonoja puolia:
- En koe tekeväni arvokasta työtä, työni tulokset eivät ole näkyviä, enkä juuri saa palautetta tekemästäni työstä.
- Työtovereiden tuki ja yhteisöllisyys puuttuu (toki työkavereita on reilusti, mutta kukaan ei tee samoja työtehtäviä eli teen kuitenkin työtä yksin)
- Työyhteisössä pitkään jatkuneita epäkohtia, joita ei saada poistettua/parennettua (sekä työtiloihin että henkilöihin liittyviä)

En tiedä, onko nyt kyseessä joka keväinen identiteettikriisi, vai mikä. Joka tapauksessa työt tympivät ja joku muu houkuttelisi. Ainoa ongelma on se, että en todellakaan tiedä, mikä olisi mun unelmahomma. Ja toinen ongelma on se, että tottakai hyppy johonkin uuteen pelottaa. Ja kolmas ongelma on se, että joku täysin uusi ammatti vaatisi tottakai koulutusta. Opiskelu sinänsä olisi varmasti mukavaa, mutta kuinka siitä selviäisi taloudellisesti. Ja entäs sitten se uusi työ: kuka sen takaa, ettei mua ala sekin homma nyppiä jonkun vuoden päästä: kai asiaan kuuluukin se, että töissä ei aina ole kivaa?

Helpointa on tietysti olla samassa vanhassa, nostaa palkkaa ja antaa asioiden olla ennallaan. Mutta kun tympii niin pirusti.