Liinu on viime aikoina puolipakolla kuunnellut äidin lempimusiikkia automatkoilla. Musiikkimakuni alkaa muistuttaa ihan sitä, mitä ikäkin edellyttää: kotimaiset, ikivanhat kappaleet on tosi hyviä - parhaimman fiiliksen saan ehkä Jean S:n esittämistä kappaleista.

Viime aikoina autossa on pyörinyt kappale "Äidin pikkupoika", joka on alkujaan Tapani Kansan käsialaa.

Tätä taustaa vasten on siis ihan luonnollista, että Liinu kysyy minulta: "Äiti, eihän meille tule toista miestä?". Kysymyssarjaa on hyvä jatkaa jatkokysymyksillä: "Mihin ulkomaille se poika menee?" ja "Kenen äidin pikkupoika se on?"

Eli näinhän se menee:

"Niin. Sä sanoit tahdot enemmän ja etten ole niin kuin hän.
Niin. Olit nähnyt rantaleijonan ja mussa näit vain äidin pikku pojan.
Ehei. Ei vetele se enää sun keimailusi voima alkaa olla vähenevää.
Ei liikuta se enää siis etsi joku toinen mies.
Niin. Kun ensi kertaa katsoin niin sun silmäs näin.
Niin. Nyt on metri maskaraa ja kaikki on kuin väärinpäin.
Niin. Oli lämmin kesäyö kun ensi kertaa tavattiin kun kerran
pilasit jo ilmaston niin etsi vaan se toinen mies.

Äidin pikku poika menee muille maille
Äidin pikku poika jää nyt lämpöäs vaille
Äidin pikku poika menee muille maille
Äidin pikku poika menee vaikka ulkomaille

Niin. Elämä on kovaa. Toiset laulaa, toiset solaa.
On vierasta ja omaa. Minä nyt vain etsiskelen kaunista ja somaa.

Niin. On lämmin kesäyö kun ensi kertaa tavattiin kun pilasit jo ilmaston niin etsi
vaan se toinen mies."

Liinun kysymykset on välillä tosi hankalia, mutta sentään tuohon ensimmäiseen on helppo vastata: "Ei, Liinu pieni, meille ei tule toista miestä, meillä on jo iskä ja äiti tykkää iskästä". Ja Liinu huutaa: "NIIN MINÄKIN!"