Vaikeaa on taas tietää, mistä aloittaisi. Olo on voipunut, rauhallinen ja tyytyväinen tämän päivän lääkärikäynnin jälkeen.

Pidän lääkäristäni todella paljon. Hän on mukavan rento, huumorintajuinen ja silti asiallinen. Jollain tasolla tunnen, että saan häneltä tukea, vaikkei hänkään pysty antamaan minulle sellaisia neuvoja, joiden avulla verensokerini tasoittuisivat. Pääasiallinen ongelma taitaakin olla elämässäni eikä hoidossani ja se hiljainen hyväksyntä, jonka tunnen lääkäriltä saavani, on minulle tärkeää.

Diabeteshoitajaani en luota enkä liioin pidä hänestä ihmisenä. Hänen luokseen meno ahdistaa. Mieleni tekisi sanoa hänelle, että kysy ne asiat nopeasti, jotka pitää kysyä ja tee ne asiat nopeasti, jotka pitää tehdä, jotta pääsen täältä mahdollisimman pian pois. Tuollainen lausuma ei paljon tilannetta parantaisi, joten pidän suuni kiinni.

Tämänpäiväisen käynnin myötä sain kuulla, että diabeteshoitaja tulee mitä ilmeisemmin vaihtumaan. Syytäkin toki kysyin ja ympäripyöreästä vastauksesta päättelen, että muutama muukin diabeetikko on saattanut kokea hoitajalla käynnin hankalana. Olipa syy mikä tahansa, tottakai toivon diabeteshoitajalle hyvää jatkoa ja vielä parempaa alkua sille uudelle henkilölle, joka tuohon haastavaan tehtävään olisi mahdollisesti tulossa.

Hba1c oli toki vähän parempi kuin aiemmin, ja kun sen takana on nyt vähemmän korjausliikkeitä, vähemmän hypoja ja vähemmän pilkuntarkkaa seurantaa, niin itse en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tasaista elämä ei tietysti ole.

Olen miltei aina väsynyt ja kyllästynyt elämään. Kun lääkäri yritti kysyä väsymyksestäni, kielsin häneltä koko puheenaiheen, jotten ala itkeä. Tänään ei nimittäin ollut toivottavaa lähteä sieltä naama itkettyneenä. Näistä lähtökohdista ymmärtää lääkärini kommentit tänään käydyssä dialogissa:
- Niin, jos ennen seuraava vastaanottoaikaa sattuisin tulemaan raskaaksi, sille ei taida olla mitään esteitä?
- Ai, onko teillä sellaisia suunnitelmia?
- Ei ole suunnitelmia, mutta ei meillä ole kyllä mitään ehkäisyäkään.
- No siihen minä voin kyllä kirjoittaa jotain!
- Ai jaa, miten niin? Onko mun tilanteessa jotain vasta-aiheita raskaudelle?
- No, tuota eei-i. Ei ole.

Se toinen minua vaivannut kuume on tänään saamassa kliimaksinsa. Mies hakee just autoa tuolta parin sadan kilsan päästä ja kaikki muu toivomamme toteutui paitsi tuo sisähaaroitussarja. Iso dieselfarkku sieltä on tulossa. 140tkm takana, automaattinen ilmastointi tottakai ja monta muutakin ihanuutta. Ikää autolla on kolme vuotta, joten toivon mukaan sekä vuosia että kilometrejä on vielä paljon edessä. Huomenna menen sillä töihin :-D.