Siivottu ja pyykätty on. Kaupassa käynti ja ulkoilu on vielä to do -listalla. Näyttää siltä, että ulos ei päästä valoisaan aikaan, kun Liinu nukkuu edelleen. Tiedä sitten, viitsitäänkö joskus illalla enää lähteäkään, saunoakin nimittäin voisi.

Mies pahoitti mun mielen aamulla. Se sinänsä ei ole mitenkään harvinaista, nyt en vain oikein ymmärtänyt, mistä syystä niin kävi. Taitaa silläkin olla pinna niin kireällä, että pienikin vastoinkäyminen saa kuohahtamaan. Se ratkaiseva vastoinkäyminen taisi tänä aamuna olla se, että hänen täytyi (kun pyysin) viedä lehdet mennessään lehtikeräykseen. Joutuu kuulemma aina raahaamaan kaikkea kamaa ja autokin on ihan paska (siis se meidän vanha, uutta ei ole vielä ostettu).

Jees, niin varmaan joutuukin. Minähän en koskaan kanna mitään... Harva se kerta mulla on käsissä pari  kauppakassia, huutava kaksipuolivuotias lonkan päällä ja käsiveska ja joku vessapaperipaketti vielä hampaissa. Oluttakin voisin kuulemma joskus ostaa, mutta mulla ei riitä enää kädet sen kantamiseen. Ostakoon siis se, joka jaksaa kantaa.

Noh, elämä ei ole muutenkaan aina ole reilua, mutta toki omalta mieheltään odottaisi reiluutta ja myönteistä huomiota. Meillä on nyt näköjään vähän sellainen "sitä saa mitä tilaa" -kierre menossa. Mies on mulle äreä ja minä hänelle. Kyllä me päällisin puolin toimeen tullaan , mutta jotenkin ei ole enää kivaa yhdessä.

Verensokerit menee aika lailla päin persettä taas. Viime yö oltiin varmaan jossain 15-18 mmol/l tuntumassa, joten arvata saattaa, että olo ei ollut kaksinen aamulla. Toivon mukaan se johtui siitä, että pumpun insuliinisäiliö veti viimeisiään ja aina ne viimeisimmät tipat tuppaa olemaan vähän väljähtänyttä ainetta.
Lisäksi mun pitäisi myös pudottaa painoa n. 10 kiloa, se varmasti piristäisi oloa ja olemusta ja saisi voimaan paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Liikuntakin tekisi hyvää. Mun tapauksessa se tietysti tarkoittaisi kävelyä Liinun/rattaiden kanssa, joka sekin käy hermoon aika pahasti, koska rattaissa istuminen on jatkuvaa vääntämistä ja kääntämistä ja kävely ei ole niin reipasta, että se liikunnasta äidille kävisi.
 
Kaikki käytettävissä oleva energia menee tällä hetkellä Liinun ja kodin hoitamiseen - itselle ja miehelle ei jää yhtään - tuloksena tästä sitä sitten ollaan jatkuvasti suupielet alaspäin :-(.