Olen yrittänyt selvittää itselleni, mitä tukea minun on mahdollista saada hoitopaikastani diabeteksen hoitoon. Tiedollinen puoli mulla on mielestäni tosi hyvällä pohjalla, mutta siihen hoidon soveltamiseen kaipaisin apua. Tietysti sitä itsekseen pähkäilee ja miehellensä ja läheisilleen näistä asioista jossain määrin juttelee, mutta kyllä ammattilaisapukin olisi välillä ihan hyvä. Totta on tietysti sekin, että itse olen monesti käyttäytynyt hoitopaikassani niin, että minä osaan ja tiedän kaiken, en vain nyt pysty ja jaksa. Ei siinä paljon lääkärille jää sanan sijaa.

Nyt heti vuoden alussa kantelin jonkun aikaa sokerisensoria, jotta olisin saanut vielä tarkempaa tietoa siitä, miten basaali kannattaisi säätää eri vuorokauden aikoina.  Tein kotiläksyt hyvin, seuranta ja kirjanpito oli tarkkaa ja käyristä on mun mielestä nähtävissä joitain juttuja. Itsekseni ajattelin, että tuosta tuohon välillä kannattaisi laskea basaalia ja tuolla taas nostaa.

Diabeteshoitaja lupasi pyytää lääkäriltä lausuntoa siitä, millaisia säätöjä kannattaisi tehdä. Tänään tuosta sensoroinnista on kulunut jo 1½ kuukautta ja tänään, kesken työpäivän diabeteshoitaja soittaa. Hän kysyi ensimmäisenä, oliko lääkäri soittanut minulle. Noh, ei ollut. Keskustelumme hoitajan kanssa sujui jokseenkin näin.

- No se lääkäri katsoi tässä näitä sun käyriä ja oli sitä mieltä, että tota päivän annosta sä voisit vähän nostaa.
- Joo, mutta mihin aikaan se kannattaisi aloittaa ja minkä verran mä nostaisin (säätämahdollisuus 0,1 yks/h -tarkkuudella) ja miten ne alkuillan matalat ja yön muutaman tunnin nousut?
- No tota noin. Jos mä tästä katon, niin ehkä tohon päivään, siis sillon kun heräät ja siitä sitten jonkun aikaa eteenpäin. Lääkäri sanoi kyllä, että sitten kun sä tulet tänne vastaanotolle seuraavan kerran, niin sitten näitä voi katsoa vielä vähän tarkemmin.
- Niin. Ai seuraavalla kerralla? Mun seuraava aika on huhtikuun lopussa sinne. Silloinko näitä sitten katsottaisin, siis neljä kuukautta itse sensoroinnin jälkeen?
- Joo.
- Selvähän se. Katsotaan huhtikuun lopussa sitten. Tässä kohtaa mun vain on pakko sanoa, että se tuki, mitä mä saan hoitopaikasta diabeteksen hoitoon, on todella vähäistä. Että kiitos sinulle ja hyvää päivänjatkoa.

Harmittaa aika kovasti, kun tällä kertaa olin niin odottavaisin mielen ja halusin oikeasti ottaa vastaan neuvoja ja vinkkejä, keskustella mahdollisista ratkaisuista. Ehkä jatkossa on parempi olla liikkeellä minä osaan ja tiedän kaiken -asenteella, niin ei pety niin pahasti kuin nyt.