Yhdessä sun toisessa naapurissa on tasoitemiehet vierailleet - ja heti perään isännät ovat kiroilleet, kuinka jälkiä pitää kuitenkin vielä itse siistiä.

Meille ei tule tasoitemiehiä ei. Meille ei tule edes pelkkiä miehiä. Meillä päin vierailee yhden naisen ja varanumeron tasoitefirma, joka tekee ruokapalkalla keikkaa aina töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Siistiä tulee, mutta vähän hidastahan se on se, varsinkin, kun varanumerolle tulee sopivalla taajuudella jano, pissahätä tai muu tasoitenaista akuutisti työllistävä juttu. Mutta ei se mitään, työnjälki on hyvä ja työ ei maksa mitään - eli  tärkeimmät edellytykset  täyttyvät.

Noh, ihan tosissaan puhuen mä oikeastaan tykkään seinien tasoittelusta. Jotenkin mulla tulee mieleen mun entinen - ja ennen niin rakas - keramiikkaharrastus ja se saven kanssa pelaaminen. Kyllähän seinät vaativat aika monta lähmimiskerrosta, ennen kuin ne on priimaa mutta pikkuhiljaa sekin homma etenee. Ja siitä se on hyvä homma, että mä voin tunnista toiseen vain puurtaa ja puurtaa eikä tarvitse koko ajan olla häiritsemässä miestä.

Ja joo'o. Arvaan kyllä, että tämä(kin) homma puuduttaa jossain vaiheessa, mutta ei ainakaan vielä, päinvastoin: suunnittelen sijoittavani varanumeron ensi viikonlopuksi mummulaan ja painavani töitä vähän eri tahdilla.