No niin.

On maanantai - ja sen huomaa.

Olen väsynyt ja sekaisin, koska Liinun perhepäivähoitajan mies käyttäytyi taannoisella työpaikan viikonloppureissulla todella ikävästi. Työskentelemme samassa konsernissa, mutta emme onneksi sentään samalla työpaikalla. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa satuimme samaan vapaa-ajan viettoon ja koskaan ei tällaista enää tapahdu. Miehen puheet olivat minua kohtaan erittäin epäasiallisia ja loukkaavia ja kun tänään työkaverit vielä kertoivat muutamia lisätarinoita, oli homma selvä meidän osalta: Liinu ei mene enää ikinä entiseen paikkaan hoitoon.

En anna lastani sellaisten ihmisten hoteisiin, joista minulla ei ole hyvä fiilis. Toki itse hoitaja toimii ihan hyvin, mutta ei hoitajan miestäkään voi välttyä näkemästä. Inhottava tunne mulla on tottakai: piti soittaa perhepäivähoidon ohjaajalle, kertoa tilanne ja saada välittömästi uusi paikka. Varahoitopaikkaanhan tuo tyttö nyt pariksi päiväksi menee ja vasta sen jälkeen katsotaan, mikä olisi pysyvämpi hoitopaikka. Tällä hetkellä katson, että mikä tahansa hoitopaikka on parempi kuin vanha. Mieluiten veisin tytön päiväkotiin, mutta paikat on täynnä, joten se ei varmasti niin vain onnistu.

Päänsärky, paha mieli, tunneaalto ja vatsakipu säestävät tätä päivää. Lisänä tunne siitä, ettemme koskaan onnistu saamaan toista lasta, meinaa musertaa täysin. Kuukautiset alkoivat siis tänään, kiduttavan myöhään. Tulevaisuus menee uusiksi, mutta minkäs sille voi, kun ei onnistu, niin ei onnistu.