Mummulassa Liinulta kysytään aina: "haluatko syödä puuroa", "mentäisiinkö ulos", "puetaanko päälle" tai "tuletko aamupesulle" ja toimitaan saatujen vastausten mukaisesti. Jokainen, joka on tahtoikäistä kasvattanut, tietää tuollaisella päädytään. Välillä tahdotaan, välillä ei tahdota ja välillä ei tiedetä, mitä tahdotaan, mutta mummulassa saadaan ainakin kaikki mitä tahdotaan. Yhtenä iltana oli kuulemma lähdetty vielä sängystä uudestaan puuron keittoon, kun tyttö oli keksinyt, että tahtookin puuroa, vaikkei se aiemmin kelvannut.

Niinpä meillä täällä kotona tämä aamu on ollut yhtä helvettiä. Kolme suurta riitaa on jo läpikäyty ennen kuin päiväunille päästiin. Ensimmäinen riita oli päivävaatteiden pukemisesta. Toinen ulkovaatteiden pukemisesta. Ja kolmas siitä, ostetaanko Niiskuneiti-karkkia kaupasta.

Päivävaatteet puettiin väkisin, huudon ja reippaiden otteiden kera. Ulkovaatteet puettiin huudon ja kiinnipitämisen avustuksella ja just, kun ne oli saatu päälle, tuli pissihätä. Ei mitään, haalarit nilkkoihin ja tyttö potalle. Pissit sinne, mutta pyyhkiä ei saa, sillä: "kakkahätä mulla on". Äiti oven taakse odottamaan, tulosta ei tunnu syntyvän. Ja tietysti ei synnykään, sillä koko kakkahätä taitaa olla äidin vedätystä. Odotetaan, käydään tarkistamassa tilanne, odotetaan uudestaan, tarkistetaan uudestaan  - ja päätös: nyt ei enää odoteta, vaan pyyhitään ja puetaan. EI, EI, EI, EI!!!!!

Ja kun nostan tytön väkisin potalta, jotta voin pyyhkiä ja pukea, potan säiliöosa nousee pyllyn mukana, se kun on pitkän istuskelun seurauksena liimaantunut kannikoihin kiinni. Pissit kaatuu toppahaalarin sisään, ja koko pukemisrumba aloitetaan alusta. Huh ja huoh.

Enää en ollut rauhallinen. Huusin ja karjuin. Liinu tietysti pelästyi ja näki, että nyt äiti on tosissaan. Märät vaatteet riisuttiin sovinnolla ja kuivat puettiin tilalle ja päästiin ulos nätisti. Ulkona äidin piti kantaa tyttö ja huutamiseen kyllästyneenä näin tapahtui. Toisessa kädessä täysi kassillinen palautettavia kirjaston kirjoja ja turvaistuin ja toisessa kainalossa 15 kiloa uhmaa.

Kolmas riita tuli kaupassa. Se oli onneksi niin helppo riita, että ei paljon enää hetkauttanut. Varsin näppärästi kannoin toisessa kädessä kauppakassin ja toisessa kainalossa huutavan lapsen.Tuollaiset kauppaepisodit ei tunnu enää missään.

Eli ehkä tämä tästä lähtee, kunhan Liinu tankkaa läheisyyttä ja testaa, millä säännöillä kotona mennään.