Mulla on näköjään aina tarve selostaa itselleni, miehelle, äidille, parhaalle ystävälle ja tännekin, mitä mulle tapahtui lääkärissä. Eli täältä pesee (tai ei oikeastaan pese, sillä tämän päivän lääkärikäynnistä selvittiin ihan ehjin nahoin ja hyvillä mielin)

Mulla on kuulemma hyvä sydän. Silti kontrollikäynti viiden vuoden kuluttua on tarpeen. Jotain kalkkia jossain läpässä oli, kuulostaa ihan eläkeläisten vaivoilta, vaikka vasta sain kolme vuosikymmentä täyteen. Vaivaa en kuulemma ole itse voinut aiheuttaa enkä siihen pysty millään tavalla vaikuttamaan eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli hyvä niin. (Eikä sitä tissiäkään veivattu juuri mihinkään. Ai että närästää se kymmenen vuoden takainen lääkäri, joka oikeasti taisi saada kiksejä nuoren tytön suloisista rinnoista tai siltä se tutkimus ainakin vaikutti tähän verrattuna. Ja myönnänhän minä sen itsekin, kyllä rinnat oli ennen imetystä vähän toisen näköiset...)

Muiltakin osin kaikki kunnossa,  hba1c oli 7,3%, mikä tietysti on korkea, liian korkea vauvahaaveiden kannalta, vaikka kait virallisen "vauvaluvan" alittaisikin. Nyt ovulaatiosta eteenpäin pitää elää taas tarkasti, jotta  alkukin on paras mahdollinen, jos niikseen sattuisi. (Vaikka tänään on kyllä Liinun kanssa ollut sellaista, että en ymmärrä ollenkaan, miksi toivon vielä lisää lapsia? Masokismia, haastetta elämään, oman itsensä kasvattamista vai mitä se on??)

Perusjututkin oli ok, diabeteshoitajalle ei tarvinnut v-tuilla juuri ollenkaan ja lääkärin pakeilla en enää edes meinannut itkeä. Vain yhdessä kohdassa vähän huuli väpätti, mutta se meni niin nopeasti ohi, että taidan oikeasti voida paljon paremmin kuin viime talvena ja keväänä.