Siitä ei taida olla pitkäkään aika, kun Liinu alkoi puhua. 2-v. synttäreillä ei vielä puhetta tullut. Ensimmäisiä höpötyksiä kuunneltiin tosi pitkään tosi ihastuneina ja siitä ihanasta tunteesta kerrottiin miltei jokaiselle vastaantulijalle: meidän Liinu on oppinut puhumaan, kuunnelkaa!

Tietysti joku sarkastinen äiti muisti muistuttaa siitä, että vielä se kuule sullekin tulee se hetki, että toivot, että lapsi olisi edes hetken hiljaa eikä juttelisi yhtään mitään. Mielessäni tuota väitettä epäilin, mutta kerron teille, sarkastiset äidit, että nyt on tullut se hetki. Liinu puhuu KOKO AJAN. Ja jos ei kommentoi toisen juttuja, niin sitten huudetaan sitä asiaa koko ajan.

Asiaa ei auta ollenkaan se, että teen töikseni töitä avokonttorissa, jossa suurin osa ihmisistä puhuu töikseen. Minun hommani taas vaativat keskittymistä ja tarkkuutta ja tuntuu, että puheensorina ja muut äänet rassaavat. Ei ihme, että meillä ei enää juuri telkkari ole päällä eikä radiota kuunnella, ei edes autossa.

Saisipa lapseen mute-napin. Lupaisin käyttää sitä säästeliäästi, vain todellisessa tarpeessa.