No niin. Lääkäri soitti minulle sovitusti. Tosin ihannetilanteessa soitto olisi sattunut työpäivän ajalle, nyt se sattui siihen hetkeen, kun sidoin kurahousupukuista uhmista takapenkkiin kiinni. Yritin samalla keskustella basaalien säädöstä, ajaa autoa ja välillä vastata siihen aina vain kiivaammin esitettyyn kysymykseen, joka takapenkiltä raikui: MIKSI ÄITI OTIT PUPUN KOTIIN MUKAAN? MINUN TAVVEE VIEDÄ PUPU KAISAN (=Liinun perhepäivähoitaja) LUOSKE TAKAS...

Onneksi kotipiha ei ollut järin kaukana ja minulle tarjoutui mahdollisuus paeta raikuvasta autosta, jättää Liinu sinne penkkiinsä sidottuna huutamaan ja puhella lääkärin kanssa kaikessa rauhassa keskellä kerrostalon pihaa. Huoh.

Verensokerit vaihtelevat suuresti ja kumpikaan meistä, lääkäri tahi minä, ei ollut kokenut mitään valaistusta lukiessaan mun kotiseurantaa. Ihmettelen kyllä, kun toisinaan kuulee diabeetikoiden kehuvan lääkäreitään: kuulemma saavat heiltä apua ja tukea, muutosehdotuksia ja ratkaisuja.Mun kotiseuranta on pilkuntarkkaa, siitä näkyy basaalit, bolukset, hiilihydraatit, liikunnat, kuukautiskierto ja muut elämän normaali asiat, mutta silti kukaan lääkäri ei uskalla ottaa siihen mitään kantaa. Meinasin jo merkkailla joka ikisen naintikerrankin, kun silloin irrotan pumpun ja ajattelin, että jos näillä basaalin katkoksilla on suuren suuri merkitys. Sitten ajattelin, että ääh, antaa olla. Jos ei helvetti muuten hoitotasapainosta saada tasaista, niin antaa olla. Ei mun tartte ihan joka hommaa lääkärille raportoida.

Kyllä mun kotikokeet sen kertoo, että hba1c on varmasti alle seiskan, veikkaisin, että jossain kuuden ja puolen paikkeilla mennään. Sinänsä en tavoittelekaan enää hyvää hba1c:tä, vaan kohtalaisen tasaisia verensokereita. Taidan kyllä saada helpommin lottovoiton kuin tasaiset verensokerit.

Joten näillä mennään ja seurataan taas. Mun kotikoetaulukosta  lääkäri oli kyllä hyvin vaikuttunut. Kiva kuulla, mutta ei se paljon lohduta.  Ja sitä paitsi: siinä taulukossakin on vielä paljon hiottavaa, kuvaajia pitäisi muokata ja muutama makro tehdä.

Niin, ja se pupu piti ottaa kotiin mukaan, koska Liinun hoitaja on sairas ja Liinun pitää mennä varahoitopaikkaan unipupuinensa. Vähän mua jännittää, kun kyseessä on ihan uusi ihminen ja uusi paikka, vaikka sinänsä kyllä vanha ja kokenut perhepäivähoitaja. Olisi pitänyt käydä jo aikanaan tutustumassa varahoitajaan, mutta kai mä superpositiivisena ihmisenä luulin, että varsinainen hoitaja ei sairastu koskaan.