Appiukko lähti kuin lähtikin tiistaiaamuna ja totuttuun tapaan olen ottanut sen jälkeen melkoisen rennosti. Kyllä siitä apesta suuri apu oli, mahtavaa olisi vain, jos asuisivat jossain sen verran lähellä, että ei tarvitsisi olla meillä yötä.

Anoppi jää juhannukselta lomien kautta eläkkeelle ja periaatteessa heitä ei enää pitelisi asuinseudullaan mikään. Paritalon puolikkaan luulisi sielläpäin menevän kaupaksi ja heiltä reilun sadan kilometrin päässä sijaitsevan vanhan talonrottelon myös, ainakin jos ei viimeistä hintaa vaatisi. Meistä miehen kanssa olisi todella mukavaa, jos muuttaisivat tänne meidän lähelle, mutta saapa nähdä. Ovat niin varovaisia ihmisiä, että en usko heidän muuttavan koko elinpiiriään. Anoppi tosin on uhkaillut, että jos hänen eläkkeelle jäännin jälkeen ei ala mitään tapahtumaan, niin hän tekee sitten itse omat ratkaisunsa. Ei sitä ihan tuollaistakaan toivoisi. Mutta mukavaa olisi, jos molemmissa mummoloissa voisi piipahtaa sen sijaan, että pitäisi jäädä asumaan.

Meidän elämä on mennyt töissä ja hoidossa käydessä ja iltaisin on tottakai nautittu auringosta.Taloa on ole edes jaksanut ajatella, siellä se kai painollaan etenee.

Ne iv-putket on kai kaikki nyt laitettu, ainakin joku tarkastus siellä oli alkuviikosta. Tarkastuksessa ei tietenkään tullut mistään mitään sanomista, pilkkua viilaamallahan ne on paikalleen laitettukin.