Juuh, mulla on taas tällä viikolla diabetespolikäynti. Jotenkin nolottaa mennä sinne, kun mun supertarkka kotiseuranta kesti tasan tarkkaan edelliseen soittoaikaan asti. Muutama päivä tuon puhelinkeskustelun jälkeen loppui mun kirjaaminen kokonaan.

Noh, eilen sitten naputtelin taulukkooni tässä välissä mitatut verensokerit. Jotenkin mulla oli olevinaan hyvä perstuntuma siihen, missä mennään. Mittauksista oli jäänyt sellainen mielikuva, että aamut ja päivät on suhtkoht kondiksessa, alkuilta liian korkea (n. 10-12) ja illan lisäboluksen jälkeen verensokeri laskee aamuksi kohtuulliselle tasolle. En tiedä, onko tuo tuntuma täysin väärä, mutta ei sitä ainakaan noista taulukon verensokereista ole todennettavissa.

Sokerit hyppii, pomppii ja loikkii, ja kun ne lisäselvitykset muusta elämästä puuttuu, ei verensokereista saa  mitään selvää. Diabeteksen hoito vaatii minulta sellaista kaavamaisuutta, että pidemmän päälle en vaan jaksa sitä kovin pitkään ja sitten se jää.

Nyt mulla on kolme päivää aikaa tehdä tarkennettua kotiseurantaa. Yritettävä on ainakin.

Ai niin: Liinu oli tänään tosi-tosi-tosi suloinen. Ekan kerran elämänsä aikana sanoi mulle, että mene äiti juomaan mehua, kun mainitsin, että minulla on nyt verensokerit matalalla. Aiemmin jopa kiukutteli mun pillimehuista ja vaati niitä itselleen, mutta nyt näkyy hyväksyneen, että osa mehuista on äitin ja tietää, että jos verensokeri on matala, silloin pitää juoda mehua.