Mun mies on uuttera rakentaja, sitä ei voi kuin kehua (tässä kohtaa...) Sinänsä hyvä, että kokeilin viikon ajan hänen tahtiaan käydä töissä ja olla illat raksalla, niin tiedän mitä se on. Tuntuu vähän siltä, ettei siitä enää viitsi nostaa meteliä, jos toinen jättää leivänmurut pitkin poikin keittiön tasolle. Ehkäpä hän antaa panoksensa jossain muussa kohtaa ja minä voin ihan hyvin toistaiseksi luututa ne leivänmurut.
Siitä ei ole huolta, etteikö kotityöt menisi sitten taas aikanaan tasan meidän kesken: Olen itse sen verran laiskansutjakka, etten millään voisi jatkossa alistua siihen, että teen yksin kaikki kotityöt, jos toinen vaan makaa sohvalla.
Noh, tuohon on vielä aikaa. Ensin pitää varmaan saada talo sisältä ja ulkoa valmiiksi ja pihat tehtyä. Ehkä sen jälkeen sohva jo kutsuu syliinsä.

Mies on edelleen muurannut talon väliseiniä ja tekee hyvää jälkeä halvalla, joskin hitaasti. Joka päivä vähän eteenpäin, siitähän se joskus valmistuu, toivon mukaan tänä vuonna...