Tähän väliin mahtuu myös sadattelua siitä, ettei kerrostalosta löytynyt
lumikolaa eikä edes lapiota, kun tänään olisin talkoohengessä mennyt pihalle pelastamaan
jalkakäytäviä ja parkkipaikkaa lumen paljoudelta. Kai se sitten on uskottava,
että jos kerrostalossa asut ja kiinteistöhuollosta on maksettu, niin kukaan ei
saa itse laittaa rikkaa ristiin. Ei saa vaikka haluaisi, ja rikkurit on laitettu kuriin viemällä lumenluontivälineet aitan taakse.
Elämä on nykyään melkein yksinhuoltajan elämää. On mulla tosin vakituinen
sänkykaveri, mutta siitä on harvoin mihinkään muuhun kuin omaa puoltaan
lämmittämään. Ei vaan jaksa haluta, kun on väsynyt ja silloin kun jaksaa
haluta, ei meinaa jaksaa, kun kroppa on niin rikki kaikesta työnteosta.
Mies tekee oikeita töitä ja töitä tontilla. Minä teen oikeita töitä, kotitöitä
ja hoidan lapsen. Pinna venyy, paukkuu ja katkeaa molemmilla, mutta yksi asia pitäisi muistaa: uuden kodin rakentaminen on yhteinen asia.
keskiviikko, 1. marraskuu 2006
Onpas aikaa vierähtänyt
Hitto vie, nyt on marraskuun eka päivä. Tähän väliin mahtuu
niin talon myynti, muutto kerrostaloon, hoitopaikan vaihto, rakennusluvat,
pohjatyöt ja muuta raksahommaa loputtomiin asti. Lisäksi tähän väliin mahtuu
paljon polkupyöräilyä, nautiskelua siitä, että tänä syksynä ei tarvinnut
haravoida, ei viedä pihakalusteita varastoon eikä kantaa polttopuita sisään.
Kommentit