Maanantai on iloinen päivä, sillä silloin pääsen istumaan kahdeksaksi tunniksi toimistoon, tekemään aikuisten töitä ja juttelemaan aikuisten kanssa. Viikonloput ovat nykyään tosi masentavia, olen yleensä aina Liinun kanssa kaksin, siivoan, pesen ja silitän pyykkiä, käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Kaiken tämän teen kaksivuotiaan kanssa, joka haluaa myös auttaa kaikessa. Kärsimättömänä ihmisenä sitä edes joskus haluaisi käydä laittamassa pyykit kuivumaan ilman että kaksivuotias haluaa ojentaa pyykkipoikia äidille. Onneksi siis saan käydä töissä ja siitä maksetaankin vielä minulle.

Kuulemani mukaan se osa ulkolaudoituksesta, jonka puuttumisen takia useat pelihousuni ovat rikkirevityt, on valmistumassa tänään. Tosin miehelläni on tapana vaihtaa priorisoimaansa työtä kesken päivän, joten voi olla, että se seinä, josta olen lähikuukauden nalkuttanut, odottaa edelleen vuoroaan. Saapa nähdä, miten sanani tänään asettuvat, kun kuulen, mitä raksalla on tänään puuhailtu.