Valitsemamme uuni on tänään kasattu. Lähdimme Liinun kanssa tontilta ennen kuin leivinuunin luukku oli paikoillaan, mutta kauniilta näytti jo siinä vaiheessa. Pienihän se leivinuuni on, mutta ehkä mä sillä mahdun paistamaan. Harvoinhan sitä karjalanpiirakoita satamäärin tehdään.

Silkkaa hulluutta, että vuolukiviuuni asennettiin jo näin aikaisessa vaiheessa sisätöitä, koska sitä nyt pitää varoa ja suojata. Mutta ei se mitään. Kivaa vain saada jotain kaunistakin jo sisälle.

Mies on edelleen menossa töihin ensi viikolla. Uusi käänne asiassa on se, että miehellä on myös työpaikkahaastattelu ensi viikolla. Jos oikein hyvin kävisi, voisi pian sanoa "so long" vanhalle firmalle, pitää palkatonta vapaata välissä ja aloittaa uudessa vasta syyspuolella. Mutta sehän vaatisi sen, että uuden firman kanssa saisi työsopimuksen aika pikaisesti aikaan. Pidetään nyt peukkuja joka tapauksessa, sillä houkuttelevalta se uusi työnantaja ainakin kuulostaa.