Hahaa, nyt mä vaikutan ihan noilta Vauva-lehden vauvakuumeisilta tyttösiltä, joilla näkyy olevan tarkat seurannut aamulämmöistä ja vaikka mistä ovislimoista :-/

Noh, sellainen mä taidan ollakin. Tai ainakin melkein, ei mulla tosiasiassa ole mitään seurantaa, korkeintaan vähän hajua kuukautiskierron vaiheista. Aina ei tosin muista edes mikä viikonpäivä on menossa, joten sillä tarkkuudella tätä meillä puuhataan.
Tässä kuukautisia odotellessa olin jo tottakai ehtinyt suunnitella oman elämäni uusiksi, kun uskoin, että meille voisi käydä niin ihana onnenkantamoinen, että saisimme vauvan. Olin mm.
1) tarkistanut, millä viikoilla jäisin kesälomalle ja mitkä viikot olisi silloin, kun palaan lomalta (= eli milloin maha näkyy ja milloin tästä pitää jutella töissä).
2) ajatellut, että kun jäisin marraskuussa äitiysvapaalle, ei Liinun kannata enää vaihtaa hoitopaikkaa, vaikka muuttaisimmekin ennen sitä.
3) miettinyt, voiko sydänfilmiin ja sydämen ultraääneen mennä, vaikka olisikin jo tukevasti raskaana. (Syyskuussa on nuo molemmat tutkimukset edessä)
4) tarkistanut, missä vaiheessa kävin ekan kerran ultrassa viime raskauden aikana.
5) miettinyt, onko mun ihan pakko soittaa tästä sille d-hoitsulle, josta en tykkää vai voisinkohan jotenkin soitella suoraan omalle mukavalle lääkärilleni ja hän voisi järjestää tarvittavat seurannat.
6) ostanut flunssaani Panadolia ja karttanut niitä buranoita tms. joita olisi ollut kaapissa valmiina.
7) ja tietysti tarkistanut lasketun ajan ja myös sen, mihin aikaan vauva syntyisi, jos se tulisi suurin piirtein samoilla viikoilla kuin Liinu.
8) miettinyt, miten joulun vietto kannattaisi tänä vuonna hoitaa, koska todennäköisesti olisin juuri joulun aikaan osastolla raskausmyrkityksen tms. takia.
9) potenut raskauspahoinvointia ja huomannut verensokereiden pomppivan juuri siihen tapaan, kuin ne useasti pomppivat plussaamisen aikoihin.

Kyllä mä olen oikeasti hullu. Ei ihme, että pettymys on aika iso, kun kuukautiset sitten alkavat. Tuntuu niin väärältä, että osa mun tuttavista on sellaisia, ettei niiden tarvitse kuin vilkaista miehen(sä) jalkoväliin ja mahan kasvu alkaa välittömästi. Höh, ei vaan meillä noin. Meillä taidetaan tarvita luksusluokan kylpyläloma, tai ainakin Liinua tehdessä se tarvittiin.

Joo, ja nyt sitten tarkistin, että millos olisi seuraava ovulaatio... Se sattuu _tietysti_ juuri siihen viikonloppuun, kun pitää lähteä anoppilaan 60-vuotissynttäreille. Jostain kumman syystä mun mies ei ole kovin viriili tyyppi, jos äitinsä ja isänsä nukkuvat ohuen väliseinän takana ja Liinu samassa huoneessa... Että hyvää syntymäpäivää vaan sinulle anoppikulta!