Meillä on tähän vuokra-asuntoon kaikkiaan kolme avainta: yksi minun avainnipussani, yksi miehen omassa ja yksi tuollaisessa kaulanauhassa. Se on näppärää ottaa silloin mukaan, kun vain piipahtaa  pyykkituvassa tai vie roskat. Kolme avainta on aika vähän, mutta lisääkään ei ole viitsitty teettää, kun ne on noita uudempia Abloy-avaimia, joiden teettämistä varten tarvitsisi kirjalliset luvat ties keneltä.

Mies antoi tuon kolmannen avaimen appiukolle lainaksi joku aika sitten. Ja pari päivää tämän jälkeen avain laitettiin takaisin kaulanauhaan. Itse vielä vaadin miestä laittamaan sen heti siihen, "jottei käy vahinkoa ja mä jonain päivänä seison pihalla ton kaulanauhan kanssa, jossa ei olekaan kotiavainta"...

No niin. Tänään oli sitten se päivä. Joku (=mies tai isänsä, ihan sama kumpi, alimpaan helvettiin ovat molemmat nyt kirotut) oli vienyt avainnauhasta kotiavaimen sanomatta mulle siitä sanaakaan.Varaston ja kylmävaraston avaimet sekä Liinun pyörän avain olivat edelleen paikoillaan siinä kaulanauhassa, mutta ei siis kotiavainta.

Niinpä mä seisoin täyden pyykkikorin kanssa rappukäytävässä ja Liinu istui yksin sisällä kotona katsomassa kakkosen lastenohjelmia. Just oltiin tytön kanssa sovittu, että hän jää ennemmin katsomaan lastenohjelmia kuin lähtee minun mukaani pyykkituvalle.

Vähän mua vitutti. Onneksi yläkerran Heli oli kotona, sain lainata puhelinta ja todella tiukkaan sävyyn käskeä miehen kotiin. Mahtoi mies ensin ihmetellä, kun näki, että olevinaan Heli soittaa ja sanoo: "Nyt vähän jumalattoman nopeasti kotiin", ennen kuin tunnisti mun äänen. Mä en nimittäin muistanut esitellä itseäni lainkaan, kun olin niin v-tuuntunut.

Siellä mä sitten istuin rappukäytävässä odottomassa ja kuuntelin postiluukusta tuleeko Liinulle joku hätä: vielä mitä, toinen katsoi Karhusia ihan onnellisena.

Mies tuli, avasi oven, kaikki on taas hyvin, eikö totta? Muilta osin kyllä, mutta saan kuulemma ihan syyttää itseäni siitä, että jäin oven taakse. Itse olin vähän eri mieltä: "Katso nyt, mulla on avaimet, mutta kun joku perkele on vienyt mun avaimista kotiavaimen sanomatta siitä minulle mitään." Että juu, minun vikahan se tietysti on.

Taidan joku aamu pölliä miehen avainnipusta esimerkiksi työpaikan avaimen tai auton avaimen ja sanoa sitten: "Sinun oma vikasi. Kyllä siihen pitää osata varautua, että joku voi päivänä minä hyvänsä pölliä avaimia sinun avainnipustasi". Suuttumuksen puna alkaa jo pikkuhiljaa laskea, mutta osaltaan tämäkin tapaus kiristää pinnaa taas vielä vähän ja vielä vähän ja vielä vähän...