No niin. Mun loma on nyt loppu (tai loma ja loma, jokaisena aamuna kello soi vähintään seiskalta, yleensä kuudelta) ja arki töineen palaa huomenna. Pitäis katsoa vaatetta huomiselle töihin ja Liinulle hoitoon. Menen toimistoon istumaan kahdeksaksi tunniksi ja tekemään kaikkea sellaista, josta ei jää mitään konkreettista käteen. Eli hyvillä fiiliksillä joo...

Raksalla on appiukko miehen kaverina ja mun isä tulee huomenna. Eli mukavia päiviä luvassa, ahdistaa jo etukäteen, vaikka tiedän, etten saisi ajatella näin. Oma isäni on meillä joitakin päiviä. Luulen, että kolme yötä on hänelle ehdoton maksimi. Appiukko on - näin luulen - varmaan pari viikkoa. Parissa viikossa mies on yleensä niin täynnä isäänsä, ettei kestä enää hetkeäkään. Mulle siihen riittää näköjään alle vuorokausi.

Tänään raksalla appiukko tyhjensi astiastaaan vahingossa keltaista maalia vihreään 20 litran maaliämpäriin. Mä siihen tokaisemaan: "no nyt se kaatoi ne keltaiset tonne vihreän sekaan". Siitä sitten oltiin taas puhumattomana ja naama pitkänä loppupäivä. Ihan sama, eihän se jäljellä ollut ja pilalle mennyt vihreä maali nyt omaisuuksia maksa, mutta vituttaa tuollainen, kun ei osata ajatella, seisotaan tumput suorina h-moilasena ja vielä pilataan muiden jutut.

Ilkeähän mä olen, mutta oikeasti uskon, että pärjättäisiin paremmin ilman appiukkoa. Mies tietysti on eri mieltä ja ainoa syy, jonka takia tätä elämää siedän, on nimenomaan mun oma mies. Eli tässä "mun isä - sun isä" -ristitulessa edetään ainakin tuleva viikko. Lisänä siihen töihin paluu ja se kiire, mikä siellä on aina loman jälkeen. Katotaas nyt, miten meidän käy.