Jotenkin olen odottanut, tuleeko meidän raksalla lainkaan sellaista vaihetta, että mies möyrii siellä yötä myöten, koska "en malttanut lähteä kotiin". Työpäivät on toki tähänkin asti olleet ihan riittävän pitkiä, mutta aina sieltä on kotiuduttu kymmenen maita viimeistään.

Eilen meni sitten yhteentoista ja kun toinen saapuu kotiin, ei sieltä tulekaan mikään lopun uupunut hartiapankkirakentaja. Toinen puhkuu intoa ja hyvää mieltä viimeisillä voimillaan - keittiökaappien asennus on alkanut ja lopettaa ei olisi malttanut millään.

Kivalta tuntui. Hyvä, että intokin löytyi ennen kuin talo on ihan kokonaan valmis. Saas nähdä, moneltako tänään kotiutuvat. Huomenna joka tapauksessa on huili-ilta, sillä menemme molemmat päiväkodin vanhempainiltaan. Joku etu siitäkin, että Hidas Vaari miltei asuu täällä, on lapsenvahti "aina saatavilla", vaikka harvoin sitä raaskii käyttää.

Joo, ja tää loppukaneetti tällaisella minimaalisella fontilla, sillä ei olisi juuri maininnan arvoinen asia: ei tule vauvaa ei. Kroppa on sekaisin, kierto ennennäkemättömän lyhyt ja sen myötä ajoitukset ihan pielessä. Että revi siitä sitten.