Liinun hoitopaikasta jäi joku viikko sitten pois hoidosta sisarukset, koska heidän perheeseensä on tulossa pian vauva. Sisaruksista vanhempi, Iida, oli hyvää pataa meidän Liinun kanssa.

Nyt kun omaa parasta kaveria ei hoitopaikassa enää tapaa, on hoitoon meno ollut melkoisen hankalaa. Kukaan muu kaveri ei ole kiva, hoitajakaan ei ole kiva ja hoitopaikassa ei ole mukavaa. Sinne ei aamulla viitsisi millään lähteä, ei viitsisi pukea tai mennnä aamupesulle . Ennemmin voisi lähteä äidin tai iskän työpaikalle tai vaikka olla yksin kotona....

Eilen juttelin hoitopaikasta Liinun kanssa ja kyselin, onko se ja se kaveri mukava. Vastaukset olivat järkkymättömiä: "EI OLE". Sitten kun erehdyin kysymään, onko Iida kiva, vastaus kuului: "Iidaa minä RAKASTAN".

Tuntuu äärettömän hyvältä, että tytöt ovat ystäviä. Silloin kun paras kaveri on paikalla, ei äiti tai isi ole enää mitään vaan kaverin kanssa mennään ja leikitään. Onneksi Iidan vanhemmat ovat tuttaviamme eli tytöt kyllä pääsevät leikkimään jatkossakin yhdessä, vaikkei tietysti niin usein kuin samassa hoitopaikassa ollessaan. Ja voi tätä ilon päivää, joka tänään koitti: Iida tuli tänään tilapäisesti hoitoon. Voitte arvata, että aamutoimet sujuivat meillä sujuvasti ja Liinu esitti äidille toiveen: "älä äiti tule tänään aikaisin hakemaan".