Mulla on sellainen käsityö- ja tuunausbuumi, ettei ihan vähän aikaan vastaavaa ole koettu.

Istun ja nyhrään kaikki illat jotain, saan valmiiksikin ja tunnen suunnatonta iloa ja tyytyväisyyttä valmiista, itse tehdyistä käsitöistä.Viime aikoina olen:

- jäljentänyt Liinun piirtämän kuvan (kuvassa isi ja Liinu) pellavakankaalle, ommellut sen miehelle ostettuun paitaan ja tuunannut paidan hihansuut samalla pellavakankaalla.

- ommellut Liinulle tilkkupeittoa vanhoista kankaista uuteen sänkyyn.

- maalannut Liinulle kierrätyskeskuksesta ostetun sängyn

- neulonut Liinulle villahaalaria

- ommellut ja koristellut käsin muliinilangoilla heijastimia huopakankaista

- maalannut Liinun kanssa auton lumiharjoja miehelle, vaarille ja ukille isänpäivälahjoiksi

- ommellut Liinulle mekkoja kasapäin.

- tuunannut Liinun uuden talvihatun käsin ommelluilla ja koristelluilla sydämillä.

- ja tietysti ollaan myös askarreltu isänpäivä kortteja iskikselle ja vaareille.

 

Voitte kuvitella, että kun yhtäällä saa aikaan, toisaalla hommat seisoo. Koti ei ole edustuskunnossa, silitettävistä pyykkivuorista on kasvanut kokonainen vuoristo. Joka päivä yritän pitää itselleni kuria ja päättää, että tänään on kotityöilta. Ja kuinkas sitten käykään: mieli tekisi maalata vielä pari lumiharjaa, kun niistä tuli niin mielettömän hienoja. Liinullekin "pitäisi" tehdä mekko, kun mummu toi marimekon palakankaita (kivaa käyttää välillä uusiakin kankaita, oon ollut viime aikoinan niiiiiin kierrätystintoinen). Liinun hoitopaikassa jo kyselevät vähän erikoisemmista kaupankin vaatteista, onko äiti tuunaillut niitä ;-) eli mulle tulee suorituspaineita, jotain kivaa pitäisi tehdä tytölle ;-D. 

Jouluksi tarvittaisiin lisää noita heijastimia, kenties jo ensi viikoksi pari heijastinta nimipäivälahjoiksi. Ja näppipyyhkeitä aion myös tehdä, pitää vain käydä ostomassa niihin froteeta (tai valmiita froteepyyhkeitä, jos on halvempaa niin kuin pelkkänä kankaana ostettuna), ihanan vihreää retrokangasta mulla on jo siihen yläosaan. Ja sitten se ikuisuusprojekti, jota en ole vielä edes aloittanut: Liinulle pitäisi tehdä mekkotakki omasta vanhasta, pitkästä harmaasta villakangastakista tai sen kankaasta siis. Ja koska kangas on tosiaan harmaata, sitähän pitää somistaaa kirjoinnoilla tai muuten.

Eli into on kova, vauhti on kova ja elän pian täysin tässä omassa käsityö- ja tuunausmaailmassani.  Ja mietin samalla, uskaltaisinko oikeasti hakea johonkin käsityöalan oppilaitokseen ensi kevään yhteishaussa. Uskon, että opiskeluaika olisi tosi unelmaa, mutta mites sen jälkeen, onko alan työllistymisnnäkymät hyvät tai edes kohtalaiset? No ei tosiaan ole.

Että haaveillaan vain ja tuunaillaan vain.