Minusta tuntuu, että olen ajautumassa umpikujaan Liinun kanssa. Hoitopaikan vaihtuminen teki tytöstä uhmakkaan ja ärtyisän ja äidistä pikkuhiljaa väsyneemmän ja väsyneemmän.

Kaikki arjen asiat kiukuttavat lasta, ensimmäinen huuto tulee heti heräämisen jälkeen - eikä se ole mikään hyvä aloitus päivään. Edellisen päivän tunnetilat ovat mielessä heti aamusta alkaen ja vaikeaa niistä on aikuisen eroon päästä. Jo etukäteen tietää, että kun teen niin tai näin, niin alkaa huuto. Ja niin se alkaakin.

Lueskelin MLL:n sivuilta siitä, miten tulisi toimia, jos lapsi on toistuvasti kiukkuinen ja ärtyisä. Ihan tuttua - ja tuttua on myös tuo vanhemman toiminta:  "menepäs nyt, kun äidin pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota ja sitten vielä..." Peiliin pitää katsoa siis. Sitä en vain ymmärrä, kuinka pystyisin pyörittämään tätä arkea niin, että puuhailisimme Liinun kanssa enemmän yhdessä. Töitä on enemmän kuin ehtii tehdä edes tällaisella rivakalla aikuistahdilla, saati sitten lapsentahtisesti. Ja töistäkin on jäljellä enää ne kaikkein välttämättömimmät.

Minun pitäisi päästä johonkin pois. Liinu huutaa - ja äiti huutaa kuin hinaaja takaisin. Liinu pelästyy ja korjaa huudon loputtua käytöstään. Lapsi käyttäytyy hetken hyvin ja miksi näin: siksi, että hän pelkää omaa vanhempaansa, joka on täysin raivoissaan lapselle tämän käytöksestä. Aikaisemmin meitä helpotti se, jos lähdimme kylille, puistoon tai kaupoille ja asiat sujuivat. Nyt joka puolella tulee riitaa, enkä enää tiedä mitä tekisin.

Aikansa sitä jaksaa luovia ja sovitella, mutta tämä kamala uhmakkuus on kestänyt nyt jo kolme viikkoa ja pelimerkit alkaa olla todella vähissä tältä äidiltä.