Nolottaa korkata uusi vuosi näin tammikuun loppupuolella, mutta niin vain on nyt käynyt. Syistä painavin taitaa olla se, että mitään ihmeempää ei ole tapahtunut.

Pieni päivitys nyt kuitenkin on paikallaan:

1) Rakennuksella hommat ennallaan. Mies vetelee edelleen iv-putkia yläkerrassa. Uskon, että niistä ja niiden eristeistä tulee helvetin hyvät - sitä vain en tiedä, pitääkö kaikki tehdä noin helvetin tarkasti. Joka tapauksessa luotan mieheeni hyvän työn tekijänä ja nyt tiedän, että eristeet tulevat hyvin, kun oma ukko on ne laittanut. Keneenkään putkimieheen tuskin noin luottaisin, siitäkin "alan ammattilaisesta", joka on meidän kvv-valvojana olen kuullut, että hän joutui tekemään vastaavanlaisen 1½-kerroksisen talon putkieristykset pariin kertaan, kun eka kerrasta tuli sellainen "juosten kustu".

2) Olin alkuvuodesta kertauskurssilla diabeteksestä ja yllättäen sain tolkuttoman määrän intoa ja energiaa. Tällä välin olen jo ehtinyt roikotella 3vrk:n sokerisensoria mukanani ja sain siitä mielenkiintoiset käyrät omasta insuliinin tarpeestani. Uusi tekniikka tuo ihania mahdollisuuksia oppia itsestään lisää - edelleen vain toivoisin, että lääkärini olisi sellainen, joka oikeasti perehtyisi hoitooni. Turhauttaa, kun omiin kysymyksiin saa vastaukseksi olan kohautuksia, varsinkin kun on kyse niin tärkeästi asiasta kuin basaalin säätämisestä.

3) Uuden vuoden lupaukseni liittyi tiiviisti terveempään elämään ja painonpudotukseen sekä iltanapostelun lopettamiseen. Tulokset ovat olleet hyviä ja niistä saatu into ihanaa. Toki painoa on pudonnut vasta reilut pari kiloa, mutta olen siihen tosi tyytyväinen: syön terveellisesti ja riittävästi ja silti paino putoaa.

4) Yritän olla ajattelematta sitä, ettei meidän talo valmistu nopeasti. Kun miehen pitää käydä palkkatöissä ja kun hän on luonteeltaan noin äärimmäisen tarkka, niin tottakai aikaa kuluu ja kello käy. Inhottaa, kun naapuruston taloissa hommat etenevät eri vauhtia, mutta ei kai tämän mikään kilpailu pitänyt ollakaan? Ja sitä paitsi: meillä kyllä on neliöitä enemmän kuin naapureilla, joten kai sitä tekemistäkin sitten on enemmän... Silti välillä masentaa, tätä nykyä yritän kyllä olla puhumatta asiasta mitään miehelle.