Raksapäivät ovat minulle äkkiseltään väsyttäviä: kroppa on kipeä telineille kiipeilemisestä ja käsi kipeytynyt maalaamisesta. Mutta mieli on hyvä, sillä työn jäljen näkee heti. Maalivalintana 513X on täydellinen, juuri sitä, mitä halusimme. Epävakaiset kelit vain kiusaavat maalausta. Onneksi sadepäiville sentään on irtolautojen maalausta niin pitkään, kun vain mahtuvat autokatokseen kuivumaan.

Mies on muurannut piippua, tuntuu olevan yläkerran puolella. Rankkaa hommaa, kun itsekseen kantelee Schiedelin piippuelementtejä yläkertaan ja nostaa niitä korkeuksiinsa.

Liinu on ollut kauhuissaan, kun äiti on hakenut hoidosta raksavaatteet päällä: "Et voi äiti halata minua, kun sinulla on noin likaiset vaatteet". Muiden lasten vanhemmatkin katselevat hiukan pitkään, mutta onneksi kaikki tietävät tästä rakennusprojektista.

Viikonloppu meneekin ihan hukkaan, sillä on lähdettävä sukuloimaan (anopin 60-vee juhlat!). Matkaa nelisensataa kilometriä, yksi yö perillä ja sama lysti takaisin. Vähän närästää, mutta täytyy asennoitua niin, että saadaanpahan olla koko tuo aika perheenä yhdessä.

Diabeteksen hoitoon en juuri ole huomiota kiinnittänyt. Bolukset on tosi minimaalisia, usein jätän ne tontilla poiskin ja silti ollaan ihan ok lukemissa. Aika lailla perstuntumalla mennään, mutta ei se mitään, mulla on lupa siihen.