Raksalla on alakerran kuivat tilat nyt valmiiksi laatoitettu ja saumattu. Kauniilta näyttää ja hyvältä tuntuu. Kävelin eilen kokeeksi sukkasillani laatoituksella, kun oli sopivasti saappaissa villasukkaiset jalat. Kylmältähän se lattia vielä tuntui, kun lämmitys ei tietenkään ole voinut olla päällä, mutta ei se ainakaan mikään liukas ollut. Kaunis, ihana ja hyväntuntuinen, meidän ikioma uusi lattia.

Tänään hymyjämme levensi kylpyhuoneen seinä, johon oli ilmestynyt laattoja yhden seinän verran. Täydellinen laattavalinta siinäkin kohtaa, kylläpä meillä on hyvä maku (pitäkää nenistänne kiinni, kun omakehu haisee niin kovasti).

Huomenna tulevat alakerran kiintokalusteet ja perjantaina sitten ukki eli Hidas Vaari. Oikeasti odotan ukin saapumista, sillä tottakai hommat etenevät vähän eri tavalla silloin, kun toinen on apuna.

Itse haaveilin järkkääväni Liinulle hoitoa viikonlopuksi, mutta enpä tiedä. Tyttö reagoi kohtalaisen voimakkaasti hoitopaikan vaihtumiseen, on minussa kiinni ja sanoo, ettei jaksa lähteä mihinkään kotoaan. Ei taida olla kovin hyvä ajatus siis viedä lasta mummulaan ainakaan kahdeksi yöksi ja sen vähemmäksi ei oikein jaksa ajella, vaikkei matkaa nyt olekaan kuin vajaa sata kilometriä, mutta tulee siitäkin edestakaisin ajeltuna vienti- ja hakumatkoineen melkein neljä sataa kilometriä.

Jaahas, nyt taidan jatkaa tuota verhojen ompelemista. Uusin idea on keke-käsityöt eli kestävää kehitystä: hyödynnetään kaikki vanhat kankaat ja annetaan niille uusi, upea elämä. Siispä työn alla meidän makuuhuoneen verho vanhasta pellavaisesta pöytäliinasta, joka on jäänyt liian lyhyeksi nykyiselle ruokapöydälle. Liinulle erityisesti on helppoa tehdä vaatetta omista vanhoista vaatteista, joiden kangas on hyvässä kunnossa, mutta eivät muuten ole enää mieleisiä.