Jälleen kerran - anteeksi kun jauhan näitä samoja juttuja - mä en tiedä, mitä tekisin tuon diabeteksen suhteen.

Kai tämä mun epätasapaino johtuu siitä, että elän välillä kuin elo pellossa. Itselleni selitän, että kaikki johtuu siitä, että olen niin stressaantunut. On työt, lapsi ja raksa. Ja ei ole perhe-elämää eikä parisuhdetta (tai siis ei aikaa sille). On liikaa työtä ja liian vähän vapaata.

Ja se mille ei jää aikaa, on oman itsensä hoito. Verensokereita mittaa kyllä, mutta jotenkin tämä homma ei silti pyöri. Raksapäivinä mulla on basaalia liikaa: käytännössä en silloin laita boluksia lainkaan ja kaikki menee hyvin. Muina päivinä verensokerit käyttäytyy ihan miten sattuu, yleensä menneen aika korkealla. Ja hormonikiertokin vaikuttaa, mutta eihän sitä selvitä kukaan, miten se vaikuttaa, kun muu elämä on niin erilaista eri päivinä ja eri kuukausina.

Lääkärin vastaanotto painaa päälle ja tottakai näin reilu kuukausi aiemmin herää ajatus siitä, että nyt tarttisi taas ottaa tarkempi seuranta päälle. Mutta en tiedä onko siitäkään sitten apua. Mielessäni olen jo mietiskellyt paluuta pistoshoitoon, mutta enpä tiedä, hankalammalta se tuntuisi kuin tämä pumppu.

Päin mäntyä mennään, kallis hoitomuoto käytössä ja tulosta ei synny. _Ehkä_ mulla sitten joskus on taas resursseja, kun talo ja piha on valmis. Kunhan en tällä välin vain aiheuttaisi itselleni mitään lopullista harmia.