Juupa juu, suhtaudun tuohon raksaan nyt taas ehkä vähän realistisemmin.

Isäni oli täällä pari päivää ja levytti alakerran seiniä ja rakensi talon pituisen etukuistin. Kovasti tekisi mieli mennä sinne katsomaan, mutta en mene, kun kerran vannoin, etten mene. Tai menen mä kyllä heti sen jälkeen, kun appiukko on lähtenyt kotiinsa. Jos nimittäin tulee tarvetta riidellä raksalla jostain asiasta, se on huomattavasti mukavampaa silloin, kun paikalla ei ole ketään ulkopuolisia.

Minua rauhoitti ihan huomattavasti se, että oma isäni, pitkän linjan kirvesmies, sanoi sen yläkerran villoitushomman olevan todella inhottava ja vaativa työ. Epäili, että moni urakoitsija ei edes ottaisi sitä hommaa tehdäkseen, sillä se vie niin paljon aikaa, ettei siinä juuri palkoille pääsisi (ts. kukaan ei olisi valmis maksamaan siitä työstä niin paljon kuin siihen kuluva aika vaatisi). Ja onhan se homma tietysti tosi inhottava. Kattotuolit on aikanaan nostettu autonosturilla paikoilleen eikä niiden etäisyyttä ole siinä vaiheessa kukaan millilleen mitannut. Ja nyt jokaikinen villapala täytyy mitata millilleen, koska kattotuolien välissä on heittoa jo ihan yhdenkin välin kohdalla. Eli mitään urakkahommaa se ei ole, jos meinaa tehdä hyvää jälkeä.
Onhan mies sanonut ihan tätä samaa koko ajan, mutta nyt mä vasta uskon sen, kun joku, jolla on rakennusalan kokemusta reilusti enemmän, sanoo ihan samaa.

Kokonaan kaksikerroksinen tai vain yksikerroksinen talo olisi helpompi villoittaa, kun sinne voisi halutessaan ottaa puhallusvillaa. Puolitoistakerroksiseen taloon eivät puhallusvillaa suosittele, sillä kukaan ei voi taata sitä, etteikö villa painuisi viistoissa osissa kasaan ja ylös muodostuisi aukkoja. Tämän takia meille ei edes harkittu puhallusvillaa taloon, vaikka piharakennuksen yläpohja sitä onkin.

Sähkömies oli eilen ja tulee huomenna jatkamaan töitään. Samoin putkimiehen pitäisi tulla huomenna. Pieniä askeleita eteenpäin, mutta mukavia ne on nekin. Mutta sitten vasta kun villat on paikoillaan, tämä homma alkaa oikeasti taas edetä.