Just kun meillä alkoi hommat edetä tontilla, miehen työnantaja soittaa ja kertoo, että pitäisi tulla töihin. Olivat tällä välin saaneet kauppoja, toimitusajat on tiukat ja työpanosta tarvittaisiin. Ai saatana, että mua närästää.

Mies menee huomenna käymään työpaikallaan ja katsomaan mikä homma siellä on. Olen kyllä tosi maassa tämän asian suhteen, sillä odotukset talon etenemiselle oli korkealla ja kuitenkin realistiset. Ja toiseksi olin odottanut ensi viikkoa ja juhannusta kuin kuuta nousevaa, sillä silloin minäkin jäisin taas lomalle ja oltaisiin koko perhe vailla työvelvoitteita. Onhan miehelläkin kesäloma, mutta se alkaa vasta joskus myöhemmin heinäkuussa.

Harmittaa tosi pahasti.

Ja sekin jotenkin painaa mieltä, että kuulin tulevien naapureidemme odottavan vauvaa. Ihanaahan se heille on, mulla on vain paha mieli omasta puolesta. Tuntuu väärältä, että heille on tulossa toinen vauva, vaikka esikoinen on pienempi kuin meidän Liinu.