On mietitty, millainen uuni olisi meille hyvä. Vanhastaan on kokemusta Tulikiven pelkästä leivinuunista ja erillisestä takasta. Ne toimivat kuin unelma, veto oli hyvä ja ei meillä sen puhtaanapidonkaan suhteen ollut ongelmia.

Se mikä mietityttää on takkaleivinuunien toimiminen. Haastattelin viime keväänä meidän nuohoojia, jotka kyllä varmasti tuntevat uunit ja niiden toiminnan. Kermansaven takkaleivinuunia he eivät kuulemma suosittelisi kenellekään, sen sijaan vuolukiviset uunit saivat heiltä hyvän arvosanan. Vuolukivestä tykätään kyllä itsekin, mutta nähtäväksi jää, millaiset paisto-ominaisuudet on noilla yhdistelmillä. Harvoinhan sitä niitä karjalanpiirakoita paistetaan, mutta silloin kun paistetaan, niitä pitää saada kerralla paljon, yleensä lähempänä 150 kpl:tta kuin 100 kpl:tta. Toisinaan on paistettu lähemmäs kaksi sataa kappaletta.

Tarjoukset on pyydetty Vuolerilta, Nunnauunilta ja Tulikiveltä. Hinnoissa on huimat erot: halvimman hinta alkaa vitosella, seuraava kutosella ja kallein seiskalla.

Luulen, että päädytään tuohon kutosella alkavaan, kunhan käyn sen paikan päällä katsastamassa. Vitosella alkavan laatu ei tuntunut yltävän riittävälle tasolle ja seiskalla alkava olisi kyllä hyvä, tuttu ja turvallinen valinta, mutta myös kallis.

Mun oksennustauti alkaa nyt tauota sen verran, että taidan käväistä uunikaupassa. Eilen muuten mua jo onniteltiin töissä, kun lähdin kesken päivän kotiin, oireet: pyörrytti, en pysynyt pystyssä ja oksensin. Onnittelijat saatoin kyllä tyrmätä suoralta kädeltä, kun itse tiesi, että menkat on parhaillaan päällä. Ja ei kai sitä nyt melkein pyhästä hengestä vauvoja yleensä saada, kun ensimmäistäkin höylättiin pari vuotta.