Ihan tavallista räkätautia tämä on, mutta työterveyshoitaja katsoi, että sen takia on parasta olla kolme päivää kotona. Ja varmaan hyvä niin, en tunnekaan itseäni nyt toisena sairaspäivänä läheskään työkuntoiseksi. Mies lähti töihin ja vei Liinun matkassaan hoitoon.

Se että olen sairas, ei ole hyvä asia. Mutta se että voin sairastaa kotona yksin, tuntuu niin ylelliseltä asialta, että on miltei rikollinen olo. Eilen makasin hämärässä huoneessa viltin alla ihan hiljaa ja tuntui, että kaikki unelmat ovat täyttyneet. Hullua, mutta totta: sairastamisestakin voi saada sellaisia kicksejä, ettei ihan heti uskoisi.

Mies on alkanut taas pitää maanantait vapaata oikeista töistä. Väittää tosin, ettei yksi kokonainen päivä raksaa kovin paljoa edistä, mutta henkisesti se kyllä helpottaa ainakin minua. Tuntuu paljon paremmalta, että toinen voi "vain" rakentaa kolme kokonaista päivää ja ne neljä muuta rakentaa ja tehdä töitä.

Raksa edistyy hiljalleen, mies pääsee kuulemma tänään laatoittamaan pannuhuoneen lattiaa. Hullua, kun tuo piharakennus oli kohta "muuttovalmis", mutta talo ei vielä lähimainkaan. Mies kutsui isänsä meille torstai-illaksi ja ovat raksalla yhdessä pe-ma, luulisi siinä neljän kokonaisen päivän aikana tulevan kahdelta mieheltä valmiimpaa jälkeä aivan eri tahdissa kuin yhdeltä mieheltä. Tosin appiukon kohdalla se voi olla vain pelkkä luulo, katotaas nyt onko vanhat villitykset vielä voimassa vai onko se tällä välin keksinyt jo uusia...