Näiden meidän työpaikan yt-neuvotteluiden myötä läheisin työkaverini on tehnyt henkilökohtaisen ratkaisun: irtisanonut itsensä.

Ymmärrän hyvin, että kahden pienen lapsen äiti, jonka mies tekee ajoittain vuorotyötä, tuntee, että hän ei voi taipua työnantajan vaatimuksiin kolmivuorotyöstä. Ymmärrän todella hyvin äitiä, josta tuntuu, että ei halua pieniä poikiaan yö-, ilta- ja viikonloppuhoitoon. Minun äidin sydämeni vaatii nousemaan barrikadeille ja nostamaan inhimillisyyden esiin.

Mitä sitten voin tehdä? En paljoa. Osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä, olla ihmisen tukena. Vedota työnantajaan. Katsotaan nyt, mitä tästä tulee, mutta hyvältä ei näytä.