Mä en voi mennä raksalle, jotta avioliiton viimeiset rippeet pysyisivät kasassa. Hermoon ottaa mies ja erityisesti sen isä - yöks sentään. Paras pysyä toistaiseksi poissa sieltä.

Energiaa kuitenkin olisi vaikka mihin.

Mitä enemmän tekee, sen enemmän on energiaa. Niinpä meillä Liinun kanssa pyörii viikonloppuisin oma nikkarointi- ja ompelupaja. Viime viikonloppuna puuhattiin Liinulle mekko ja kassi - tänä viikonloppuna työn alla on Liinun sänky ja meidän uuden makuuhuoneen verhot.

Ensi viikolla kenties kunnostetaan minun vanhaa piianpeiliä ja/tai ommellaan Liinulle uuteen huoneeseen verhoja, päiväpeitettä, lattiatyynyjä tai muuta mukavaa.

Ja punaisena lankana näissä kaikissa käsitöissä on kierrätysmateriaalit. Mitä enemmän voi vanhaa hyödyntää, sen parempi: meidän makkarin verhot valmistuivat ja maksoivat kokonaisuudessaan 0,5€. Eikä niistä minusta huomaa ollenkaan, että kankailla on ollut entinenkin elämä - päinvastoin: pellavakankainen lenkkiverho on todella kaunis nyt kun sen vihdoin ja viimein sain valmiiksi (leikatut kankaat lojuivat olohuoneen tuolilla viimeisimmät 2 viikkoa).

Ja se Liinun sänky... häpeillen tunnustan, että ollaan makuutettu meidän kolmevuotiasta aina vain pinnasängyssä. Toki pinnasänky on iso, patja 120 cm pitkä ja siitä on poistettu muutama reunapinna, jotta tyttö on päässyt itse kulkemaan sänkyyn ja takaisin. Noh, joka tapauksessa nyt tytölle on tulossa uusi sänky. Ostin kierrätyskeskuksesta tosi hyvän mäntyisen jatkettavan lasten sängyn hintaan 25€. Tummunut mäntypinta ei vain oikein napannut, joten maalaamaan. Kerrostalon tyhjästä varastohuoneesta (jota kukaan muu ei käytä) muotoutuu meille oikein hyvä askarteluhuone. Siellä maalasin sängyn eilen kertaalleen ja kohta mennään vetäisemään toinen kerta, kunhan Liinu vain herää.

Että tällaista. Mukavaa kotielämää, askartelun lomassa piipahduksia leikkipuistoon, kauppaan ja kahvilaan. Ihan nautinnollista eloa, kunhan vain unohtaa, että jossain on mies, jossain on raksa.