Perhepäivähoitajan luo viedään maanantaisin reppu, jossa on vaihtovaatetta ja varahanskoja ja kaikkea sen sellaista. Siellä reppu sitten yöpyy neljä yötä, kunnes tulee reppupäivä.

Voi sitä iloa, kun jo aamusta hoksataan, että tänään on reppupäivä. Tänään saa vihdoin oman repun taas takaisin kotiin tutulle paikalle.

Reppupäivänä kotiin tulon jälkeen ulkovaatteet lentävät nopeasti pois ja touhu on muutenkin kiivasta: "Minun tavvee varavaatteet omaan kaappiin viedä".

Ja niin tyttö juoksee kerta toisensa jälkeen repun luota vaatekappale käsissään kohti omaa vaatekaappia, laittaa housut housulaatikkoon, paidat paitalaatikkoon, pikkuhousut pikkuhousulaatikkoon ja hanskat hanskalaatikkoon. Kun kaikki on järjestyksessä ja reppu ripustettu eteisen naulakkoon, on elämässä taas sijaa myös jollekin muulle.

Reppupäivää seuraa vapaapäivät: "Iinulla, äitillä, iskällä vapaapäivät on. Äitin ei tavvee työpaikalle mennä. Iskän ei tavvee työpaikalle mennä. Äiti koko päivän minun kanssa on."

Sanomattakin on selvää, että meillä odotetaan jo viikonloppua :)