Aika ristiriitaiset on tunnelmat: Ilta oli toisaalta nautittavan rauhallinen ja aikaansaapa, kun Liinu ei ollut kotona. Toisaalta koti ja koko elämä tuntuvat tyhjiltä, kaikki elämä ja touhu on jossain muualla (=mummulassa).

Miehen kanssa on oltu pitkään tosi väsyneitä, kireitä ja kiireisiä. Se - ainakin meillä - johtaa suoraan siihen, että meidän keskinäinen hellyys katoaa myös. Kumpikaan ei vaan enää jaksa.

Väsyneitä me kyllä oltiin eilen illallakin, mutta jo se, että pääsin syliin paijattavaksi, antoi hyvän mielen ja uskon tulevaan. Kunpa jonakin iltana jaksettaisiin ihan tosissaan panostaa toisiimme, kyllä siitä helposti saa energiaa takaisin vähintään saman verran kuin minkä se ottaa.

Kyselin äsken mummun kuulumisia ja kaikki oli siellä mallillaan. Liinu oli nukkunut inahtamatta miltei kellon ympäri, kun äiti ei ollut köhnyämässä samassa huoneessa. Aamupäivällä olivat leiponeet sämpylöitä yhdessä ja meidän siisteysintoilija oli ollut kauhuissaan, kun sämpylätaikinaa tarttui käsiin. Tuntui siltä, että olivat viettäneet mukavia, rauhallisia hetkiä niin kuin mummulassa kuuluukin. Taustalla tyttö komensi tomeralla tyylillään: "MUMMU TULE TÄNNE!"

Ikävä minulle tietysti tuli, mutta enää yksi yö, kun taas tavataan.