Te muut sen varmaan olette jo havainneet, mutta mulla on mennyt näin pitkään siihen, että myönnän asian itselleni. Mulla on ihan oikea vauvakuume. Olen vähän pelännyt tätä tunnetta, sillä se kalenteriseksi, jota  harrastettiin Liinua tehdessä tosi pitkään, ei tehnyt meidän seksielämälle hyvää ja sitä en haluaisi kokea vuositolkulla uudestaan.

Nyt pystyn myöntämään, että toiveistani suurimpia on se, ettei kuukautiset alkaisi ensi viikolla. Toivon, että saisin tehdä raskaustestin ja siihen ilmestyisi riittävän monta viivaa. Sen verran olen perillä omasta fysiikastani ja kalenterista, että mahdollisuudet plussaamiseen ovat olemassa. Mutta kun en kuitenkaan ole niin hedelmällinen ihminen, että homma toimisi naps vaan...turhaan mä itseäni näillä haaveilla toisaalta kiusaan.

Välillä saan psyykattua itseni pois näistä ajatuksista, ja sitten se iskee taas: Haluan vauvan, haluan vauvamahan, haluan meidän perheen kasvavan, haluan Liinulle pikkusiskon tai -veljen. Huoh, tätä tämä nyt sitten oikeasti on.