Eilisiltana Liinu-pieni hyppyytti jälleen minua ja isäänsä ennen nukahtamistaan. Menin Liinun luo ties kuinka monetta kertaa, kun taas huudeltiin äitiä ihan huvikseen.

Siinä sitten painokkaasti kerroin, että nyt ei saa enää huudella, vaan pitää käydä nukkumaan. Sovittiin vielä kertaalleen, että laitetaan pää tyynyyn, silmät ja suu kiinni ja käydään nukkumaan.

Kun asiat oli sovittu, Liinu otti minua kädestä kiinni ja sanoi: "Kiitos. Kiitos äiti, kun tulit minun luokse. Nyt saat mennä, heippa äiti".

Kyynelsilmin lähdin tytön luota. Kerta toisensa jälkeen tyttö yllättää minut viisaudellaan. Minun oma, pieni rakas tyttö. Ei sitä ennen lapsen saamista tiennyt rakkaudesta yhtään mitään.