Huh ja huoh! Joka ikinen aamu kello soi 6.30. Torkkukytkimen avulla mennään kymmenen minuutin jaksoissa seitsemään asti, jolloin on pakko nousta. Sitten meinaa tulla kiire ja ollaan kaikki yhtä aikaa pesulla pienessä kopperossa - ja hyvä, jos selvitään siitä ilman käsirysyä.

Töissä sitä pääsee sitten istumaan ja heräämään lopullisesti (anteeksi työnantaja!) ja ehkä joskus vähän ennen puolta päivää on jo täydessä terässä.

Tämä kaikki johtuu siitä, että ei malteta mennä nukkumaan kymmeneltä niin kuin pitäisi, vaan kukutaan yhteentoista. Liinu onneksi nukahtaa normaaliaikaan ja on aamulla oma suloinen pirteä itsensä. Hoitopaikan eteisessä pääsee nimittäin melkein joka aamu todistamaan millaista on, kun 2,5-vuotias nukahtaa vasta puolilta öin.

Rakennuksella ei mitään uutta. Ilmanvaihtoputkia eristetään, eristetään ja eristetään. Mies piti eilisillan vapaata, muutoin ollut aina joko töissä tai raksalla. Eilen tuntuikin sitten, että meitä oli yksi liikaa, kun ollaan Liinun kanssa kaksin muodostettu niin tiivis ja hyvin yhteen hitsautunut tiimi.