En ole tainnut kertoa pitkään aikaan - jos oikein koskaan - missä vaiheessa raksalla ollaan.

Paljon siellä on tekemistä ja tietyt jutut, jotka mun mielestä olisi pitänyt olla tehtynä jo aikaa sitten, on edelleen tekemättä. Ne muutamat asiat rassaa mua niin kovasti, etten osaa pitää niitä jo tehtyjäkään vaiheita oikein minään.

Käytännössä sekä talossa että piharakennuksessa on lattiat ja katto - eli sisätöitä pääosin tehdään. Molemmissa taloissa on ikkunat paikoillaan, mutta osa ovista uupuu vielä.

Ne työt, jotka rassaa mua on:
- Talon katosta puuttuu harjapelti. Sovittu reklamaatio Jukka-talon kanssa - maksavat kirvesmiehen palkan tästä. Kirvesmieskin on sovittu, mutta eipä häntä tunnu näkyvän. Pitää taas sanoa miehelle, että soittaa  ja kyselee.
- Talon yläkerran kylpyhuoneen kattorakenteissa jotain korjattavaa. Sovittu reklamaatio meidän oman pystytysporukan kanssa - lupasivat soittaa ja tulla lähipäivinä, mutta eipä kuulu eikä näy. Pitää tästäkin muistuttaa miestä.
- Talon ruokailuerkkerin katto tekemättä - materiaalit on, ainoastaan peltilistat puuttuvat. Peltiseppä tulee maanantaina. Kunhan hän tekee listat, kattoa pääsee tekemään.
- Talon ulkolaudoitusta tekemättä katon ja kuistin katon välinen osuus. Miehen pitäisi tehdä itse, tarvitsee ehdottomasti apumiehen tähän.

Ajattelin, että helpottaisi, jos kirjoitan nuo työt ylös, mutta ei kyllä helpota. Olen muutenkin nyt loppuun asti piinattu, hermo on toooosi tiukalla. Kaksivuotiaaan eläväisen tytön takahiusten leikkaaminen on sellaista puuhaa, jota en toivoisi vihamiehellekään. Lisäksi se kaksivuotias ei suostu nukkumaan vaan rallattelee sängyssään. Lisäksi mun pitäisi leipoa kakku ja laittaa koti siihen kuntoon, että huomenna voitaisiin vaan olla koko perhe. Oleilu ei multa onnistu, jos on sotkuista, mutta kumma homma, kun ei tuo sotkujen korjauskaan tunnu onnistuvan.

Liinulle olen huutanut tänään jo ihan liikaa. En vain jaksa sitä. Joka asiassa pitää olla sotkemassa mukana, imuroidakin olisi pitänyt yhdessä - vähänkö on helppoa ja nopeata imuroida kaksivuotiaan kanssa.
Ja kyllähän tämän itsekin ymmärtää: haluaisin lapseni olevan näkymätön, vaivaton ja poissa silmistä. Ja mitä enemmän tätä haluan, sen enemmän hän tahtoo minun huomiotani. Kunpa tämä päivä vain saataisiin kunnialla loppuun, huoh päätäkin särkee.