No niin. G503 on meille tosi hyvä valkoinen.

Olohuoneen kiviseinästä tehdään aika tumma harmaa, siis sävyllä S500. On vähän tummempi sävy kuin seinän jatkeena oleva vuolukiviuuni. Samaa harmaata laitan myös alakerrassa olevan pikänomaisen työ/vierashuoneen peräseinän.

Alakerran värit ovat siis ruskea, valkoinen, harmaa -linjalla valittu. Lattia on näistä lämminsävyisin, muut on aika lailla neutraaleja värejä.

Yläkerrassa väri-ilotellaan sitten vähän enemmän. Liinun huoneeseen olen koittanut kaupitella murrettua vaaleanpunaista, mutta kun pyydän tyttöä näyttämään värikartasta, mikä väri on hyvä, toinen näyttää aina vaaleansinistä väriä. Ja eihän siinä mitään, toki voidaan tehdä vaaleansininen seinä hänen huoneeseensa - en minä muutenkaan tykkää näistä tyttö- ja poikaväreistä tai siis tuosta jaottelusta noihin väreihin.
"Siskon huoneeseen" taidetaan laittaa vihreää tai keltaista. Ja minun oma ompeluhuone tulee vihreäsävytteiseksi. Vanhempien makkariin voimme varmasti käyttää sitä maitokahvin sävyä, joka alakerrasta poistettiin rivakoin vedoin. Kaikkiin huoneisiin tulee kuitenkin myös tuota talon perusväriä, siis sitä G503-valkoista, jotta yhtenäisyys säilyy. Hyvä siitä tulee!

Ja törkeää on se, että ne helvetin kuukautiset ei ole vielä alkaneet. Ja vielä törkeämpää on se, että tottakai minulla on kaikki klassiset raskausoireet. Tissit on kipeät ja painavat, ihan niin kuin silloin Liinua odotellessa. Ja kaikkein törkeintä on se, että tiedän voivani kuvitella nuo kaikki oireet. Mun pääkoppa kehittää mulle ihan mitä tahansa, jos niin haluan. Eli odotellaan.
Vähän on vaikeaa tietää, milloin testailisi, kun en ole merkinnyt muistiin, milloin edellisen kerran vuoto alkoi. Tämänkin asian suhteen on eletty kuin elo pellossa, sellainen mielikuva mulla on vain, että kyllä se heinäkuun puolella taisi olla. Eli ovulaatiostakaan ei ole ollut mitään tarkkaa tietoa.
Ennen tulevaa viikonloppua on kuitenkin testattava, _jos_ mitään ei tapahdu ennen sitä. Silloin on nimittäin tiedossa työpaikan yhteinen viikonlopun vietto, johon kuulunee myös alkoholin nauttimista ja silloin minun täytyy tietää, mikä on tilanne.
Tottakai suhtaudun pessimistisesti, mutta tiedättehän te, että olen hyvä myös haihattelemaan. Siispä unelmissani jo valmistaudun jäämään äitiysvapaalle joskus huhtikuun kantturoilla.

Niin, ja uusi pumppu pelaa ja voi hyvin. Peruskamaa se on tämäkin, mutta hyvin mä pärjään. Tekniikka on mun vahva kohta, joten ainakaan pumpun käyttötaidoista ei mun diabeteksen hoito jää kiinni.