Eihän mun paljon sietäisi valitella, kun loppujen lopuksi töissäkäynti ja kotona olo ei ole fyysisesti järin rankkaa puuhaa. Toista se on mun miehellä, joka eilenkin iltapimeällä jumppasi isänsä kanssa EK-kipsilevyjä yläkertaan.

Yläkerran levytys on ihan hyvässä vaiheessa, tasoitehommia näyttäisi tulevan paaaaaljon. Milloinkohan sitä vain olisi niille riittävästi aikaa? Tänään, tai viimeistään huomenna taloomme ilmestyvät yläkerran väliseinien rungot ja sitä myöten huonejako konkretisoituu.

Mies on tullut tällä viikolla kotiin vasta puoliyhdentoista maita ja nukkumaan käyty vasta joskus tunnin päästä tästä. Aivan liian myöhään minulle, joka kaipaisin unta vähintään kahdeksan tuntia yössä. Pönttö alkaa siis olla sekaisin jo nyt tiistaina eikä muutosta ole ihan heti tiedossa. Ehkä tämä noususuhdanne, joka mun elämässä  on ollut, alkaa nyt taas taittua...