Kamalalta tuntuu tunnustaa näin julkisesti, että meidän perheen ruokavalio on koostunut tällä mun lomaviikolla lähinnä eineksistä. Mutta jospa tällaiset tunnustukset keventäisivät mun omaatuntoa. Itse en ole ruokaa laittanut aikoihin. Liinun ruokalistalla on ollut pinaattilettuja, puuroja (ne nyt sentään itse tehtyinä), Kokkikartanon kiusauksia ja meillä miehen kanssa myös annospakattuja einesruokia.

Einesten käyttö on arveluttavaa: ei tiedä, mistä ne on tehty ja miten paljon niihin on laitettu lisäaineita ja lisäksi ne maksavat paljon. Ja epäekologisiakin ne ovat kaikkine pakkausmateriaaleineen. Paljon, paljon järkevämpää olisi tehdä kaikki ruoat itse.

Mutta tiedättekö: aivan tolkuttoman helppoa on pakata einesruokia evääksi tontille. Ja me voidaan Liinun kanssa olla siellä puuhailemassa aivan ruoka-aikaan asti, karauttaa kotiin syömään ja suoraan unille eikä tarvitse varata sitäkään puolituntista ruoanlaittoon, vaan kaiken ajan voi käyttää vaikkapa lautojen maalaukseen. Helppoja ruokia nuo einekset ovat ja Liinullekin ne maistuvat. Ja minunkaan pinna ei kiristy tarpeettomasti, kun ei tarvitse revetä ihan niin moneen suuntaan.

Silti mulla on huono omatunto. Kaupasta kannoin tänään kasan eineksiä kotiin ja kyllä mua hävetti. Nolotti nostella ne einespaketit siihen kassan hihnalle nähtäväksi ja voitte uskoa, että taatusti pakkasin einekset kauppakassin uumeniin heti ensimmäisenä.  Kumma, että mulla tuntuu olevan tarvetta selitellä: ei me näitä muuten ostettaisi, mutta rakennusmiehille tonttievääksi...