Tämä radiohiljaisuus, joka on kestänyt blogissani viikonlopun yli, johtuu matalapaineesta, joka itsepintaisesti seuraa minua.

Luultavasti syynä on vain väsymys, mutta seurauksia on monella eri alueella. Jaksaminen on heikkoa, Liinu kiukkuaa, minä kiukuttelen miehelle ja olen yksitotinen hänen isälleen. Koti on levälläään, ruoanlaitto on heikoissa kantimissa ja hymy harvassa. Raksalla käymistä olen eritoten varonut, sillä jos menen sinne, saatan valita sanani erittäin väärin.

Työpaikalla alkoivat yt-neuvottelut viime viikolla. Asia ei varsinaisesti kosketa minua, sillä minun työtehtäväni on rajattu yt:n ulkopuolelle. Mutta toki työpaikan ilmapiiriin asia vaikuttaa ja sitä kautta minuunkin. Huhumylly pyörii jo kovasti ja jutut muuttuvat sitä villimmiksi, mitä niukempaa tiedotuslinjaa muutoin pidetään.

Verensokereista olen pitänyt visusti huolta niin kuin aina tähän aikaan kierrosta. Ihanaahan se olisi, jos meille vauva suotaisiin. Vastauksia tähän toiveeseen saadaan vasta vajaan parin viikon päästä.