Pienenä tyttönä makoilin kyläpaikassa kummitädin luona ja kuuntelin vanhan vedettävän seinäkellon raksutusta. Tasatunnein kello löi kumeat lyöntinsä, puolin tunnein kumautti kertaalleen. Kaunista, yksinkertaista ja kotoisaa.

Ja nyt minulla on samanlainen, kookas vedettävä seinä kello. Miten rauhoittava raksutus, miten ihanan kumea lyönti. Joka kerta kun kello lyö, minusta tuntuu ihanalta.

Kello sopii ihanasti uuteen kotiimme, kellon ruskea sävy täsmää kattoparrujen sävyyn. Voih ja aih, olenpa minä onnellinen tuosta kellosta.